Koripallovalmentaja ja Scrum Master: Sama henkilö, eri roolit | Osa 2

Tämä on kaksiosaisen blogisarjamme toinen osa, jossa Kimmo (Scrum Master, koripallovalmentaja ja Marvel Consultingin työntekijä) kertoo rooleista, joita hän on tunnistanut hyödyntävänsä työssään. Jos et ole lukenut vielä ensimmäistä osaa, löydät sen täältä!

Tässä toisessa osassa Kimmo esittelee kaksi viimeistä roolia: osallistujan ja johtohahmon. Hän jakaa myös käytännön esimerkin tilanteesta, jossa hän vahingossa otti väärän roolin käyttöön, sekä miten hän korjasi tilanteen.

Kimmo on entinen ammattilaiskoripalloilija ja nykyinen koripallovalmentaja sekä Scrum Master. IT-maailmassa Kimmo on työskennellyt myös ohjelmistotestauksen ja testimanageroinnin parissa.

Osallistuja: Osallistu merkityksellisesti

Osallistuja on käytännönläheinen toimija, joka uppoutuu suoraan tiimin päivittäiseen tekemiseen rakentaakseen luottamusta, ylläpitääkseen vauhtia ja edistääkseen jatkuvaa kehittymistä sisältä käsin.

Pelaajataustani takia seison harvoin koriskentän laidalla kuten perinteinen valmentaja. Pidän valmentamisen fyysisestä ja aktiivisesta puolesta. Kentällä tuon energiaa hyppäämällä suoraan harjoituksiin mukaan. Toimin syöttäjänä, ottamalla kontaktia suojavarusteilla, kannustamalla ääneen ja tuomalla tarvittavaa ripeyttä, kun tahti hidastuu.

Minulle oli luonnollista tuoda samaa käytännönläheistä otetta ketterään ohjelmistokehitystiimiin. Lisäksi opin itse parhaiten tekemällä. 

Fasilitoinnista täyteen osallistumiseen

Aluksi osallistuin suureksi osaksi ottamalla vastuun tiimieni palaverien fasilitoinnista. Filosofiani oli se, että tiimin pitää pystyä keskittymään täysin ydintyöhönsä, eikä kokousten koordinointiin. Tasapainotin tätä kuitenkin varmistamalla, että tiimille kehittyi rutiini ja kyky fasilitoida palaverinsa itsenäisesti, jos en ollut paikalla.

Kokemukseni ja luottamukseni tiimiin kasvaessa, kasvoi myös rohkeuteni ehdottaa muutoksia varsinaisiin prosesseihin. Huomasin palaavani loogiseen, systemaattiseen ajatteluun ja analysoivani tekemisiämme askel askeleelta, kysyen esimerkiksi “mitä arvoa tämä tuottaa meille?”. Retrospektiiveissä pyysin tiimiä esittämään ratkaisuja, mutta varmistin myös itse tuovani konkreettisia vaihtoehtoja pöydälle ongelmien ratkaisemiseksi tai työnkulkujen parantamiseksi.

Muutostilanteissa toteutustapa ratkaisee. Jos uskon vahvasti, että muutos on loogisesti perusteltu ja olen valmis ottamaan vastuun lopputuloksesta, mutta tiimi on silti epävarma, käytän hienovaraista lähestymistapaa: "Testataan tätä viikko tai kaksi ja päätetään sitten yhdessä, kannattaako tämä toimintatapa". Tämä madaltaa kokeilukynnystä ja pitää tiimin liikkeessä ilman kitkaa.

Johtohahmo: Johda päättäväisesti

Johtohahmo on päättäväinen johtaja, joka tasapainottaa strategisen ohjauksen ja vahvan läsnäolon sekä katkaisee päättämättömyyden. Vaikka tähän rooliin kuuluu usein hiljainen tarkkailu, on heidän sanoillaan suuri paino, kun he päättävät puhua.

Rakenne johtaa tehokkuuteen

Urheiluvalmennuksessa on historiallisesti luotettu absoluuttiseen, diktaattorimaiseen ajattelutapaan, jonka olen itsekin kokenut jopa kaltoinkohtelun asteelle asti. Trendi valmentamisessa on viime aikoina siirtynyt pelaajakeskeisempään suuntaan, mutta liika vapaus voi kuitenkin johtaa kaaokseen ja individualismiin, mikä heikentää tiimin suoritusta. Kun joku kertoo sinulle tarkalleen mitä tehdä, voit keskittää kaiken energiasi itse tekemiseen vaihtoehtojen puntaroinnin sijaan. Nuorilla pelaajilla ei vielä ole kokemusta, joten he tarvitsevat enemmän ohjausta. On palkitsevaa huomata kauden edetessä, miten pelaajien ymmärrys kasvaa ja he löytävät uusia tapoja ratkaista tilanteita. Tätä myötä valmentajan asettamat rajat voivat joustaa pelaajien kehityksen mukaan.

Palatakseni aiempaan pointtiini parhaiden päätösten tekemisestä useimmiten, mitä vähemmän vaihtoehtoja on, sitä todennäköisemmin tehdään oikea valinta. Tämä selkeä rakenne ja yhtenäinen suunta selittävät, miksi yhtenäinen tiimi on suurempi kuin osiensa summa.

Ylianalysoinnin torjunta

Scrum Masterina minulla ei ollut valtaa ottaa vastuuta korkean tason päätöksistä. Mutta koen, että asiat menettävät tehokkuuttaan, kun tiimit juuttuvat loputtomiin väittelyihin. 

Suosin suoraviivaista lähestymistapaa. Astu tilanteeseen, tee päätös, omista tulos. Roolini oli yleensä astua väliin, kun keskustelu harhaantui käsiteltävästä aiheesta, ja ohjata se takaisin oleelliseen, jotta aikaa käytettäisiin tehokkaasti. Jos ratkaisua ei löydy kohtuullisessa ajassa, se voi tarkoittaa sitä, ettei meillä ole riittävästi tietoa eikä asiaan kannata käyttää enempää aikaa. Joskus täytyy antaa ajan kulua ja kerätä lisää tietoa ennen päätöksen tekemistä.

Kokemukseni mukaan liike-elämä voisi oppia jotain urheilusta. Vahvempi rakenteellisuus ja johtajuus eivät ole aina negatiivisia asioita, vaikka niitä nykyään mielestäni liian usein vieroksutaan. Kaiken ei tarvitse olla neuvottelu, ja aikuisten maailmassa joskus täytyy vain toteuttaa toiveet kaikkea kyseenalaistamatta. Keskustelulle on aikansa ja paikkansa. Tarkkailijan ja Johtohahmon välinen tasapaino tekee hyvistä johtajista entistä parempia.

Tositarina: Tahaton roolinvaihto

Usein nämä roolit tukevat toisiaan, mutta on myös tilanteita, joissa ne ovat ristiriidassa. Lopetan tämän tekstin tarinalla rooleista ja siitä, kun yksi rooli lipsahti toisen ohi.

Tiimin suunnittelupalaverissa kaksi henkilöä keskusteli seuraavan sprintin prioriteeteista. Samaan aikaan toinen pari aloitti asiaan liittymättömän keskustelun, tosin hiljaisella äänellä. Siitä huolimatta se sai minut siirtymään valmentajan rooliin, ja nostin ääntäni auktoriteetilla näille kahdelle, jotka täyttivät pienen tilan tarpeettomalla taustamelulla.

Sivuhuomautuksena: 16-vuotiaat pojat ovat tunnettuja kärsimättömyydestään. He eivät jaksa keskittyä kuuntelemaan valmentajaa ja tarvitsevat usein voimakasta äänellistä ohjausta pitääkseen suunsa kiinni ohjeistuksen aikana.

Huone hiljeni välittömästi. Palatessani työrooliini pahoittelin nolona sopimatonta käytöstäni, mutta vieritin vastuun leikkisästi valmentajapersoonalleni. Onneksi tilanne kuitattiin huumorilla ja todettiin että, välillä aikuisetkin tarvitsevat kuria.